maanantai 18. tammikuuta 2016

Closing the Internship | Loppukaneetti

Moi!

Tässä sitä nyt ollaan, hieman aikataulusta jäljessä, mutta ollaan kuitenkin. Olen nyt ollut melkein kuukauden Suomessa. Arki on ollut melko kiireistä, joten ei ole ollut aikaa pysähtyä kunnolla miettimään viime syksyä ja työharjoittelua. Tässä kuitenkin muutamia minun kohokohtiani ja oppimiskokemuksiani harjoittelusta, Kanadasta ja elämästä.

EHDOTTOMASTI VAIHTOON!

Jos ja kun sinulla on mahdollisuus lähteä vaihtoon niin lähde! Henkilökohtaisesti en ole kuullut yhtään huonoa vaihtokokemusta. Haastavia ja hankalia tilanteita saattaa toki olla, mutta ne eivät tee vaihdosta välttämättä huonoa. Kaiken sen ammattillisen kasvun ja ammattilaisena kehittymisen lisäksi vaihto antaa niin paljon uusia kokemuksia, joita et kotisohvalta tietokoneen äärestä etkä turistimatkailijana varmasti saa! Niitä on hankala selittää, ne täytyy kokea!


TYÖKOKEMUSTA!

Vaikka en suoranaisesti päässyt tekemään fysioterapeutin töitä, ammattitaitoni kehittyivät. Havainnointikykyni kehittyi seuraamalla ikääntyneiden arjen toimintoja ja avustamalla heitä niissä. Jos fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta kunnosta huolehtii, niin voi aivan hyvin elää 100-vuotiaaksi ja kävellä vielä omin jaloin! (Siinä tavoitetta meille jokaiselle)





Suullinen ohjaamiseni ja esimerkin näyttäminen mahdollisimman yksinkertaisesti parantuivat muistisairaiden kielisten ikäihmisten ohjaamisella. Kun joutui ohjaamaan ikääntyneitä pääsääntöisesti englanniksi, ohjeiden yksinkertaisuutta joutui todella miettimään. Kuin huomaamatta ohjeet selkiintyivät myös suomeksi ja ohjaamisesta tuli vaivattomampaa.





Suomi-kodissa työskentelimme moniammatillisessa työyhteisössä ja olimme päivittäin tekemisissä muiden ammattilaisten kanssa. Vaikka olimme opiskelijan roolissa, meidät otettiin työyhteisöön mukaan tasavertaisina työntekijöinä. Pystyimme kysymään neuvoa keneltä tahansa, keskustelimme asukkaiden asioista luottamuksellisesti sekä puhuimme päivän polttavista puheenaiheista aina kun siihen oli mahdollisuus. Jokainen työyhteisön jäsen toimi parhaimmalla tavalla, jotta asukkailla olisi hyvä olla ja heidän hoitonsa olisi kokonaisvaltaista. Oli ilo työskennellä noin tiiviissä työyhteisössä, jossa jokainen saa hoitaa oman osaamisalansa sekä oppia muiden ammattihenkilöiden tekemisistä. 

Suunnittelutaidot, kompromissien teko ja ajankäytön hallinta kehittyivät, sillä työskentelimme muutamaa tuntia viikossa lukuunottamatta työparina Martun kanssa. Vaikka aktiviteetit olivat valmiina, suunnittelimme päivät etukäteen yhdessä omannäköisiksi. Teimme työnjakoa suunnittelussa ja ohjauksessa, mutta olimme aina molemmat mukana ja tietoisia mitä tulee tapahtumaan. Työparin kanssa jouduimme joustamaan puoleen ja toiseen, mutta aina saimme molempia miellyttävän lopputuloksen. Tiivis yhteistyö takasi molemmille uusia näkökulmia asioihin ja herätteli mahdollisia uusia työtapoja.

Eka päivä!
Olimme mukana myös muutamien juhlien järjestämisessä. Neljästään valmistimme osan ruoista, järjestimme ja koristelimme tilan, tarjoilimme sekä siivosimme juhlat pois. Tämä työtehtävä varmisti sen, että jokainen työkokemus on arvokas ja välillä kannattaa tehdä muitakin kun oman alan hommia! (aiempi työkokemus vastaavista hommista oli eduksi)






JA KAIKKEA MUUTA!

Molemmat ulkomaan vaihtoni ovat opettaneet minulle paljon itsestäni. Tämän vaihdon aikana opin elämään kimppakämpässä yksiössä ja opin nauttimaan yksinäisyydestä. Tulin astetta rohkeammaksi ja pelottomammaksi. Koen että olen nyt varmempi matkustaja, enkä niin paljon jännitä turvatarkastuksia ja kaupungilla yksin liikkumista (lue taskuvarkaita ym.). Tämä vaihto vahvisti entisestään itsenäisyyden tunnettani ja tunnetta siitä, että minä pärjään ja osaan. Opin myös nauttimaan elämän pienistä asioista ja tällä kertaa ihan oikeasti ymmärrän sen, että muiden mielipiteillä ei kertakaikkiaan ole MITÄÄN väliä!





 
Vancouver on ihana kaupunki! Ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan se on melko samanlainen kuin Suomi, mutta siihen se melko pitkälti jääkin. Kulttuurista on vähän hankala sanoa, sillä kulttuureita on niin monia. Mutta jos paljasjalkaisen kanadalaisen tapasi niin hän oli erittäin ystävällinen, kuulumiset kysyttiin tuntemattomilta ja pienestäkin hipaisusta pyydettiin anteeksi. Pääasiassa voi sanoa, että ihmiset ovat todella avoimia ja ystävällisiä. Kaikkien kanssa vaihdetaan hymyjä ja lenkkipoluilla kehutaan tuntemattomien vaatteita. Bussikuskit ja kassaneidit heittävät small talk:ia minkä kerkeävät ja kehuvat hymyä ja kenkiä. :)

Vaikka Vancouver on miljoonakaupunki, ei se siltä tunnu. Downtownissa korkeimpienkin talojen katot näkee paljaalla silmällä ja kaupungilla on ihan okei liikkua college-housuissa, jakussa ja korkkareissa (ainakin jos kollarit on Guess:n ;)). Vuoret pohjoisessa, puistoalueet ja vesialueet tuovat kaupungin lähelle luontoa, mikä pienentää suurkaupungin tuntua. Näiden takia kaupunkiin oli helppo samaistua ja kotiutua. 















 Ennen kaikkea vaihtokokemus lisäsi maailmankatsomusta, antoi uusia näkökulmia asioihin ja laittoi miettimään toimintatapoja. Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä sain vaihtokokemuksestani ystävän, Martun. Meillä kävi todella hyvä tuuri, että olemme niin samanhenkiset ihmiset ja tulemme todella hyvin juttuun. Meillä syntyi paljon omia juttuja, mitä on varmasti muiden hankala ymmärtää. Melkein päivittäin laitamme toisillemme viestiä tai kuvan jostain asiasta, joka muistuttaa yhteisestä syksystä! Vaihtokokemus ei olisi todellakaan ollut tuollainen kuin se nyt oli ilman noin hyvää matkakumppania! Koimme mahdottoman paljon yhdessä, näimme paljon paikkoja ja koitimme uusia asioita. Olimme toisillemme tukena huonoina päivinä ja nauroimme asunnon lattialla kippurassa tyhmille ilmeille ja jutuille. Ei ollut päivää etteikö me oltaisi naurettu ja touhuttu yhdessä töiden jälkeen. Oli myös onni, että molemmat ymmärsivät antaa toiselle tilaa kun sitä kaipasi eikä kotitöistäkään tapeltu kertaakaan! Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja olen enemmän kuin kiitollinen, että nyt minulla on yksi lisää. Tähän ihmiseen en olisi ikinä tutustunut ilman vaihtoa ja nyt meillä on useaksi vuodeksi ja tapaamiseksi varmasti muisteltavaa! 


















Ässä kiittää ja kuittaa kanssaeläneitä! Jos kysyttävää tulee tai kommentoitavaa, niin aina on vapaalle sanalle tilaa! :)

Huikeaa vuotta 2016! Tehkää asioista joista nautitte ja jotka tekee teidät onnelliseksi, niin minä ainakin aion!

-Ässä

torstai 14. tammikuuta 2016

Last weekend in Vancouver & joulujuhla Suomi-kodilla

Moi!

Viimeisenä perjantaina töissä oli todella haikea fiilis. Monet asukkaat ja osa henkilökunnasta kävivät heipattamassa ja halaamassa meitä. Työpäivän jälkeen käytiin katsomassa vielä yhdet jouluvalot Stanley Park:ssa ja käytiin myös istumassa junassa (samassa junassa, kuin Halloweenina). Puisto oli aivan erinäköinen ja ihanan valoisa, eikä junassa tarvinnut tällä(kään) kertaa pelätä! :)




Lemppari!







Lauantaina lähdettiin sitten tekemään viimeisiä laukun täyttöjä eli ostoksia! Ja niinhän siinä sitten kävi, että laukut saatiin juuri ja juuri kiinni. Vaati se hieman päällä istumista, järjestelyä ja tavaroiden siirtelyä laukusta toiseen mutta kaikki mitä haluttiin, saatiin mukaan! :) Työvoitto todella! :'D Pakkausoperaation jälkeen lähdettiin keskustaan istumaan iltaa ja muistelemaan kulunutta vaihtoaikaa. :)

Sunnuntaina käytiin kiertelemässä vielä Gastownissa ja ruokailtiin illalla Cactus Club Cafe:ssa veden äärellä. Paikka oli todella hienolla paikalla ja ruoka oli maistuvaa. :)

Maanantaina, viimeisenä päivänämme, saimme osallistua Suomi-kodin joulujuhlaan. Tanssittiin tonttutanssia, Marttu lauloi, lausuttiin kauniita sanoja ja itkettiin. Fiilis oli todella haikea, mutta samalla tuntui hyvältä lähteä, sillä olimme jättäneet hyvän vaikutuksen itsestämme. Koen, että tuossa vaiheessa on parasta lähteä, kun on vielä paloa mennä takaisin, mielestäni reissu on silloin onnistunut! Saimme sanottua kaikille asukkaille ja melkein koko henkilökunnalle näkemiit (huom. ei jäähyväiset) ja lähdimme kotiin laittamaan loput tavarat kasaan ja odottelemaan kyytiä kentälle.


-Ässä